sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Harrastukseni

Tällä viikolla Pieni Lintu-blogissa(klik) kysyttiin harrastuksia. 
Kaksi ajanvietettä tulee heti mieleeni.


Valokuvaus ja pienimuotoinen kirjoittaminen.
Usein tulee otettua kamera kaveriksi, kun jonnekin lähtee.
Tänään kävin pienellä lenkillä lähiympäristössä ja pihalla.
Kävelin ja ajattelin tänään kuvata jotain, mikä kertoisi tulevasta.
Pöhkö ajatus näin kirjoitettuna, 
mutta toisinaan huonolla tuulella ollessa olen kuvaillut kaikkea rumaa. Oikein lietson niitä roskia ja muuta, mitä löytyy, kun katselee.
Joskus olen kuvannut rikkimenneitä esineitä ja asioita.
Ja sitten, kun niitä on aikansa kuvaillut, joka kerta huomaakin, että vähitellen ne kuvat muuttuvatkin kauniin etsimiseen :).
No,  nyt kävi mielessä se tulevan kuvaaminen.
Ja kuinkas ollakaan, vanhan navetan takaa löysin muutaman askeleen päässä tällaisen.


Aika hyvä merkki ;). 
Mistä lie menneiltä ajoilta oleva hevosenkenkä puikahtanut esille.

Siinä kiertelin ja kuvailin jotain. Siirryin kylän puolelle.
Iski jossain vaiheessa taas pieni epäilys tulevaisuudesta.
Kävelin taas muutaman metrin. Ja näin...
...tuoreen hevosen jäljet.
Taas tämä sama onnenkuvio...


 En kyllä ole taikauskoinen. Eikä harrastuksiini kuulu minkäänlainen ennustaminen.
Mukava on vain leikitellä ajatuksilla. Ja tällaisia hyviä ennustuksia tekee mieli uskoakin.






tiistai 24. marraskuuta 2015

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sisäilmasairastuneen elämää

Muutama postaus taakse päin mainitsin olevani sisäilmasairas. Kommenteissa kysyttiinkin sitten, että olenko tehnyt postausta oireilustani.
Kun aloitin tämän blogin pidon, oli tämä salaisena, ihan vaan itselleni pidettävissä oleva blogi. Saatoin puhelinsovelluksella kirjoittaa ylös hetkittäisiä tuntemuksia. Sitten aloin saamaan oireita puhelimesta, siitä irtosi kummaa hajua, mikä ärsytti. En halunnut herkistyä enää lisää, niin päätin poistaa sovelluksen.
Jotain kirjoittelin koneella, mutta jouduin toteamaan, että kaikenlainen sairaudessa vellominen vain pitkittää paranemista. Tai ainakaan se ei paranna yhtään. Niinpä poistin tarinat ja narinat.
Mutta tuon kommentin jälkeen ajattelin laittavani yhden kertomuksen, jossa kirjoitan pääpiirteet. Olenhan itsekin saanut valtavan tuen muilta sisäilmasairaalta. Jos joku löytää tästä pienintäkään elämän kipinää, olen onnellinen ja tarinani ei ole turha.

En voi osoittaa selvää syytä sairastumiseeni. Se on monen "sattuman" summa.
Suurimman herkistymisen koen tulleen kuitenkin  vanhassa navetassa ja siellä olleista rehuista ja pölyisistä viljoista. Myös vanha kotimme oli kaikella todennäköisyydellä homeinen. Katto vuoti, tiskikone laski alleen vedet, vessanpönttökin vuoti välillä.
Jälkeenpäin olen kuullut, että teimme virheen laittaessamme liesituulettimen. Korvausilman kone repi seinistä.
Sain voimakkaita migreenikohtauksia, mitä ei ollut ennen ollut. Koin kovia jalkasärkyjä. Lapsilla oli pahoja ihottumia ja hengenahdistuksia.

Meillä oli tiedossa, että tulemme rakentamaan uuden kodin. Siksi oli helppo olla välittämättä tiskikoneen vesivahingoista.
Alussa etsimme lapsille syytä ihottumiin. Löytyihän sieltä jotain kanamunalle ja lehmän pölylle allergioita. Odottavan aika oli pitkä, kun tiesin viimeiset vuodet talon olevan heikossa kunnossa.
Vuosi ennen muuttoa haistoin homeen keittiössä ja löysin homeisen kaapin levyn.


Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin. Elämä näytti valoisammalta. Ihottumat paranivat lapsilla vähitellen. Joissain homepaikoissa tuli kipuja nenään ja poskionteloihin, mutta ne paranivat aika pian, kun lähdin tiloista pois.

 Haaveilin puutarhurin/floristin ammatista. Tein kotona itselle ja välillä ystävillekin asetelmia juhliin.

 Keväällä 2014 hain jopa monimuoto-opiskelijaksi puutarhaoppilaitokseen. Sain paikan. Jotenkin kuitenkin tuli tunne, että en sittenkään lähde vielä. Ja sitä tunnetta olen jälkeen päin siunaillut. Ei siitä olisi tullut mitään.

Viime syksynä aloin oireilemaan.
Aloin haistamaan ihmisten käyttämiä pesuaineita ja hajusteita voimakkaasti.
Silmään tuli muutaman päivän kestävä elohiiri. Sitten se tuntui siltä, kuin siinä on iso roska. Kävin lääkärissä, ja hän totesti silmien olevan kuivat.
Tuli kokoaikanen nuha. Jatkuvasti meinasin sairastua flunssaan. Vetiseen nuhaan sain nenäsuihketta.
Tuntui, että joka rööristä tulee limaa. Kieleen tuli limainen kate.
Kävin toisellakin lääkärillä, sieltäkin sai pilleripurkkia mukaan.

Sitten huhti-toukokuussa lumien sulamisen aikoihin alkoi silmät turpoamaan.  Haistoin joka paikassa hometta. Moni rakennus sai ylleen homeen hajuisen leiman. Ja joka kerta homepaikassa käymisen jälkeen tulin väsyneeksi. Sekavaksi. Katse alkoi harittamaan.
Kasvihuoneeseen ei ollut asiaa.  Suljin murheellisena kasvihuoneen oven. Sinne meni yksi harrastus.
En voinut kuokkia maata, kitkeä rikkaruohoja. Maa pölisi.
Kukkakaupassa valmistujaiskukkia hakiessa koin pahaa oloa.

Yksi varoitusmerkki, jonka olen oppinut tunnistamaan, on poskipäiden kipu. Luulen sen olevan kolmoishermosärkyä. Siitä ei ole pitkä matka sekavuustilaan.

Kuulin vertaistuelta, että tämä ei ole allergiaa, tämä on myrkytystila. Homeet ovat tehneet minulle myrkytyksen. Jotkut kyllä voivat saada allergian homeita kohtaan. Toiset saavat homepölykeuhkon tai astman. Puolet homeherkistyneistä saavat monikemikaaliyliherkkyyden.
Olen yksi heistä.


Kirjaston vanhemmat kirjat joudun jättämään kirjastoon sen vuoksi,että niissä on tunkkainen haju. Sen huomasin kesällä, että niitä lukiessa tulin heikkoon kuntoon. Vain uudemmat kirjat olen uskaltanut ottaa lainaksi. Joitain kirjoja olen ostanut. Sinne meni toinen mukava harrastus osittain.

Pahimpina aikoina sanomalehti oli paha. Jotkut aikakauslehdet haisevat aika voimakkaille. Monikemikaaliyliherkkyydestä(klikkaa) löytyy aika paljon tietoa netistä. En käy siitä enemmän kertomaan.
Minulle suuri apu on ollut ph-ruokavaliosta. (klik).  Monet homeet ja hiivat elävät happamassa elimistössä. Myös bioresonanssissa(klik) olen käynyt. Siellä löytyi minusta hometoksiineja, hometta ja sädesientä.

Suurin apu on vältteleminen. Homeisiin ja kemikaaleihin ei auta siedätys. Pikkuhiljaa puhdistumisen myötä olen kyllä nyt kestänyt enemmän ihmisten tuoksuja. En ole heti tillin tallin.
Mutta homeisia paikkoja en kestä. Kun niissä vahingossa käyn, saan heti herkän hajuaistin takaisin.

Eilen olin tunnin huonossa paikassa. Silmiä alkoi kirvelemään, keuhkoihin pisti, keuhkoputkessa alkoi lima liikkumaan, ääni käheytyi. Siinä vaiheessa päätin lähteä. Kotona syväjäädyin. Palelin melkein kuin horkassa täkin alla. Ei kuitenkaan tullut kuume. Yöllä heräsin hikoiluun. Ja aamulla taas paleli. Keuhkoihin yhä pisti ja oli vetelä olo. Onneksi nyt päivän päälle olen jotenkin kuntoutunut.

Keväällä  ja kesällä kävin aika syvällä henkisesti.
Tuntui, että elämää riisuttiin aika rajulla kädellä.


Sairaus on pannut miettimään, mikä on elämässä tärkeää.
Ihmissuhteet ovat olleet koetuksella. Kun tämä ei näy päällepäin. On mennyt paljon aikaa, että läheiset ymmärsivät, kuinka sairas olen ollut ja olen välillä edelleen. Eivät kaikki vieläkään ymmärrä.

Yksi henkireikä kaiken myllerryksen keskellä on ollut valokuvausharrastus. Monet kerrat olen lähtenyt happihyppelylle ja ajatuksia tuulettamaan. Täytyy olla jokin muu harrastus kuin sairaus. Muuten uhriutuu täysin.

Tällaisia ajatuksia minulla tuli tästä.
Toivon, että jonain päivänä virallinen lääketiede hyväksyisi ja tunnistaisi tämän sairauden. Moni on menettänyt terveytensä, rahansa, työnsä, jopa itsemurhia on tehty tämän sairauden vuoksi. Vain siksi, että yhteiskunta ei halua auttaa ihmisiä.
Toivon jokaiselle sairastuneelle voimia. Myös sairastuneiden läheisille toivon samaa.





Lumisia maisemia























lauantai 21. marraskuuta 2015

perjantai 20. marraskuuta 2015

Aamupala

Kertoisin niin mielelläni teille tarinoita 
juuri puristetuista appelsiinimehuista, illalla jääkaappiin tehdyistä paistovalmiista sämpylöistä,
 jotka paistetaan rapeiksi, ja jonka päälle levitellään voita, 
joka sulaa, 
ja siihen päälle sitten vielä leikataan siivu juustoa.
Tai miltä kuullostaisi paahdettu vehnäleipä,
jonka päälle levitetään appelsiini- tai mustikkamarmelaadia...?

Minusta kuullostaisi tosi herkulliselle.
Mutta arki on tarua ihmeellisempää.
Sisäilmasairaana ei ole varaa mässäilyyn.
Tarkoitan terveyden puolesta varaa.

"Jokainen väärä suupala on pois muulta elämältä."
Se on jokapäiväinen muistutus itselleni, 
kun mielikuviin tulevat herkut. 
Varsinkin näin joulun alla kiusauksia on, 
suurimpana nyt joulutortut.

Mutta en valita. Pääasia, että olen löytänyt konstin, jonka avulla pystyn elämään suunnilleen normaalia elämää.
Aamut alkavat ihan mukavasti tyhjään mahaan juodulta vedellä,
johon on sekoitettu ph-jauhetta.

Hetken perästä voikin jo juoda kahvia ja syödä turkkilaista  jugurttia.
 Turkkilaisen seassa on viimeaikoina ollut granaattiomenajauhetta.
Greippiä en ihan aamulla syö, mutta se teki mieli ottaa kuviin mukaan.






 (Klikkaa itsesi katsomaan muiden aamupaloja.)

maanantai 9. marraskuuta 2015

torstai 5. marraskuuta 2015

Portaita


































Tarvitseeko kertoa, että olen jäänyt koukkuun portaiden kuvailemiseen.
Ne ovat viehättäviä.
Niitä voi helposti kipittää alaspäin.
Ylöspäin meno on raskaanpaa, 
mutta joskus kiipeäminen on kevyttä.
Portaisiin liittyy voimakas symbooli 
elämän portaat.
Jokaiset portaat ovat erilaisia.
Askelmat ovat välillä sotkuisia, 
liukkaitakin.
Tätä ajatusta voisi jatkaa loputtomiin.

Porraskokoelmani kuvien laatu ei ole paras mahdollinen,
kun niitä tulee näpsästyä puhelimen kameralla.