perjantai 6. toukokuuta 2016

Yksin ajattelua väsyneenä


Pienoinen väsymys iski. Luultavasti useamman tekijän summana.
 Liekkö sitten sitä ihan normaalia akkujen latautumista taas. 
Sitä, jota kohtaan pitää olla erittäin myötätuntoinen. Tietäen, että kun tästä väsymyksestä pääsee, on luomisen vimma päällä.

Vai onko tämä minulla nyt perheessä ollutta mahatautia. Maha on kyllä kipeänä ja turvoksissa ollut. Mikä ihme taas mättää ruokavaliossa?
Täytynee lähteä käymään taas bioresonanssihoidossa loisia metsästämässä.
Tai sitten tämä väsymys tuli taas siitä, kun "erehdyin" katsomaan Inhimillinen tekijä-jakson  monikemikaaliherkkyydestä. Sillä on vain niin ihmeellinen vaikutus. Huomaan sen niin selvästi. 
Kun nyt pääsen välillä  unohtamaan koko sairauden (siinä määrin kuin sen nyt pääsee, joka päivähän se käy mielessä),niin kun sitten tauon jälkeen alan seuraamaan jotain kärsimystä monikemikaali-tai homealtistuneista, olen hetken aikaa itsekin taas samoissa tunnelmissa. Se on juurikin sitä keho-mielen yhteispeliä. Minuun se vaikuttaa voimakkaasti. Tässä kroonistuneessa tilassa. En tarkoita sitä akuuttia tilannetta, kun elelee myrkkyjen keskellä.
Pitäisi jättäytyä syrjään kaikesta homejutuista- kun osaisi.
 "Se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa."


Onhan tässä taas monenlaista juttua kertynyt. Ei ole ehtinyt purkautumaan mitenkään. Ja kiireiseltä kalenteri näyttää tästä edespäinkin. 
Monenlaista kivaa.
Sellaistakin, mistä olen unelmoinut, ja jotenkin ne vain nyt näyttävät järjestyvän. Ei ehkä sillain kuin alunperin ajattelin.

Mutta kun tekemistä, vaikkakin se on kivaa, ei ehdi käsittelemään näitä asioita.
Ennen ajattelin olevani laiska, mutta ei se niin mene.
Tarvitsen aikaa ihan omille jutuille. Ja jos en pääse omia juttuja tekemään, iskee väsymys.


Ihanan lämpöisiä kevätkesän päiviä on ollut. 



Mutta kylläpä se tästä taas, kun nukutaan yö tai kaksi :).

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuillan mietteitä


Kevät on tullut täysin. 
Tässä alla on muutama kuva parin viikon sisään otetuista, 
alimmat joutsenkuvat ovat tänään otettuja.






Oikeastaan ajatus ei kulje ollenkaan... ajattelin kertoa teille siitä ilosta ja ihmetyksestä, mitä taas tänään koin kävellessäni pitkospuilla. Saapa nähdä, tuleeko tässä mitään selkeää.
Ihmettelen niin usein, että miten tämä kaikki voikaan olla niin erilaista kuin viime keväänä. Oliko niin, että metyyli-isotiatsolinoni oli se, mikä  aiheutti niin suuren herkistymisen, että se sekoitti elimistöni? Nuo isotiatsolinonit vähentyneet EU:n kiellon myötä tänä keväänä. Nämä aineet ovat hermomyrkkyjä. Sellaisilta ne tuntuvatkin.
Edelleen haistan vaikka kaupassa käydessä hyllyväleissä leijuilevat pyykinpesuaineet. Ne siis tulevat ihmisten vaatteiden mukana. Pidän kassajonossa mahdollisimman pitkän välimatkan näihin tuoksuihin tai hajuihin.
Ehkä hajuista jäi ikuinen tunnemuisto, aivot rekisteröivät ne vaaran aiheuttajina. Ihminen on mielenkiintoinen olento kaikkine aisteineen.
Tiedän, että tämä sanomani saa aikaan sisäilmasairaissa vastareaktion.
Mutta olen siedättäytynyt tuoksuille. En teollisille tuoksuille, vaan täysin luonnollisille aineille.


Tulen kertomaan tästä asiasta lisää... nyt tuntuu,että tästä tulisi liian pitkä juttu.
Iloista vappuillan jatkoa...!